Idea syntyy kollektiivisesti. Siinähän sitä olisi, ekologisesti kestävää turkismateriaalia.

Myös vaatemalliston nimi syntyy automatkalla: Hauta Couture. Se viittaa ironisesti ranskankieliseen huippumuotia tarkoittavaan haute couture -termiin. Myöhemmin nimi hioutuu Route Coutureksi eli katumuodiksi. Ja sitähän se on, kirjaimellisesti.
Kukaan ryhmästä ei ole aiemmin nylkenyt kuollutta eläintä. He opettelevat kaiken alusta asti: Hakevat turvonneen, haisevan materiaalin tienvarsilta. Internetistä ja Harrastajanahkurin käsikirjasta he oppivat nylkemisen ja nahan työstämisen salat. Itse vaatteiden tekeminen osoittautuu helpoksi kaiken muun jälkeen.

“Yllättävän helposti se nylkeminenkin kävi”, muistelee Route Couture -ryhmän jäsen Karoliina Paappa projektin alkua. “Olen miettinyt, että onko se jonkinlaisen kollektiivisen muistin ansiosta. Vain pari sukupolvea sitten isovanhempamme käyttivät kaiken eläimestä.”

“Vaikka kyllä alussa inhotti, varsinkin ruumiiden haju. Mietin, olenko tosiaan valmis tähän ja onko idea eettisesti hyväksyttävä. Kun olin sitoutunut ajatukseen, teki se työstä helpompaa”, Paappa kertoo.

Nykyisin hän erottaa kuoleman löyhkän kaiken muun läpi kaupungissakin.

Kolarihirvestä morsiusasu

Ensimmäinen vaate oli supiasu. Se koostui turkisyläosasta ja juhlavasta hameesta.

Yleisimmät raadot ovat juuri supikoiria. Ryhmä ei kuitenkaan arvota löytämiään eläimiä mitenkään vaan kaikki hyödynnetään. “Päästäinen olisi tietysti aika haastava kokonsa takia”, Paappa pohtii.

Kuolleet lemmikit on kuitenkin päätetty jättää rauhaan. Omistajat voisivat järkyttyä liikaa.

Vaatteita on syntynyt kokonaisen juhlan edestä. On kolarihirven taljasta tehty morsiuspuku, mäyräliivi sulhaselle,  kukkaistytölle fasaani- ja puluasu. Lisäksi ryhmä on käyttänyt variksia ja kettuja.

Vielä vaatteita ei ole myyty kenellekään, ne ovat olleet esillä vain taidenäyttelyissä. Paappa ei kuitenkaan pidä mahdottomana ajatusta, että hän myisi asun käyttöön.

“Vaatteet on tehty niin, että niitä kyllä voi käyttää. Kukaan ei tosin ole halunnut sellaista vielä ostaa.”

Shokeeraavaa, rajoja rikkovaa taidetta on totuttu pitämään epämiellyttävän näköisenä. Route Couture puolestaan on yleisön mielestä kaunista mutta samalla kauheaa.

Ihmiset ovat suhtautuneet enimmäkseen hyvin.

“Vanhemmat ihmiset ovat tajunneet paremmin, mistä oikein on kyse. Eläinten hyödyntäminen on lähempänä heidän maailmankuvaansa kuin nuorten. Nuoret puolestaan kauhistelevat, turkikset herättävät vahvoja tunteita.”

On niitäkin, jotka eivät ole ymmärtäneet ryhmän ideaa. Eräässä näyttelyssä tila oli lavastettu turkisliikkeeksi, minkä joku yleisöstä oli käsittänyt väärin. Ikkunoihin oli kirjoitettu “killer bastards”.

Riippurintoja ja häpykarvaisia alushousuja

Toinen taiteilijaryhmä, Tärähtäneet ämmät eli Vilma Metteri ja Katriina Haikala ovat juuri saaneet valmiiksi oman design-vaatenäyttelynsä, Hate Couturen.

Taidokkaasti tehdyt vaatteet koostuvat riippurinnoista ja roikkumahoista.

Taiteilijoiden tarkoitus on ylistää ihmisten moninaisuutta, mutta muitakin tulkintoja on tehty. Haikalan latinoystävätär tokaisi teokset nähtyään, että onpa hyvä, että joku kritisoi ihmisten ylipainoisuutta. Haikala kertoo jutun ja nauraa railakkaasti päälle.

Parhaiten Tärähtäneet ämmät tunnetaan karvaisista alusvaatteistaan, joita voi ostaa nettikaupasta. Kyse on pikkuhousuista, joihin on painettu häpykarvat, legginsseistä säärikarvoineen ja rintakarvaisista aluspaidoista.

Alusvaatteista tuli hittituote vähän vahingossa.

“Mietimme, mikä voisi olla sellainen tuote, joka kommentoisi ajan ilmiöitä. Emme halunneet tehdä taideprojektia, vaan nimenomaan tuotteen, jonka voi ostaa”, Haikala selittää.

“Halusimme tavoittaa paljon laajemman yleisön kuin taiteen keinoin. Tuotteen etuna on se, että ihmiset voivat ottaa kantaa käyttämällä sitä”, Metteri jatkaa.

Huumori vapauttaa

Kolme vuotta sitten brasilialaiset vahaukset alkoivat tulla Suomeenkin ja karvakeskustelu kävi kuumana. Eikä karvojen poliittisuus ole vieläkään minnekään hävinnyt.

Viime keväänä karvaiset alushousut päätyivät kuuluisan muotibloggaajan Coco Perezin sivuille. Sen jälkeen tieto niistä levisi ympäri internettiä ja tilauksia alkoi virrata ulkomaita myöten.

“Nettikeskustelua oli mielenkiintoista seurata. Amerikkalaisten mielestä idea oli ‘disgusting’, inhottava, kun taas belgialaiset ja saksalaiset olivat innoissaan. Jossain pohdittiin myös, onko häpykarvoitus tulossa muotiin”, Haikala kertoo.

Minkälaiset ihmiset oikein haluavat ostaa karva-alusvaatteita?

“Eräs vanhempi herrasmies totesi ostavansa aluspöksyt vaimolleen, jonka karvoitus oli jo alkanut  harventua”, kertoo Metteri.

Usein häpykarvaisia alushousuja ostetaan vitsinä tiukkapipoiselle karvaneurootikkokaverille.

“Äidit nauravat ja teinitytöt häpeävät”, toteaa Haikala.

Tärähtäneiden ämmien taktiikka on huumori. Sen avulla ihmiset vapautuvat pohtimaan kulttuurimme omituisuuksia kuten vaikka nyt karvakammoa.

Uusin tuote naisten nettisivulla on paperipussi, jonka voi laittaa päähänsä, jos on paha päivä. “Kukaan ei kärsi happamasta naamastasi, kun panet pussin päähäsi”, nettisivulla neuvotaan.

Pusseillekin on jo ollut menekkiä.

“Oli hauskaa pakata paperipussi huolellisesti kuplamuoviin ja sitten toiseen paperipussiin ja lähettää Ranskaan!” Metteri nauraa.

Rajat näkyviin

Route Couturen ja Tärähtäneiden ämmien taide kommentoi muotiteollisuutta vastakkaisin keinoin.

Route Couture toivoo ihmisten kiinnittävän huomiota turkistarhauksen pimeisiin puoliin ja pohtivan ihmisten tapaa ottaa tila haltuunsa jopa eläinten hengen kustannuksella. Autolla on päästävä kovaa, vaikka se tarkoittaisi kuolonuhreja. Paappa lataa faktoja kuolleiden eläinten määristä (seitsemän miljoonaa vuodessa, turkisteollisuudessa neljä miljoonaa) ja kertoo, että vauhdin hiljentäminen 90 kilometriin tunnissa vähentäisi lintukuolemia puolella.

Muoti itsessään ei ole Paapan mielestä vihollinen.

“Ihmisillä on syvä tarve ilmaista itseään vaatteilla. Ongelma on siinä, että muotiteollisuus on ottanut ihmisten tarpeen ja luonut niitä loputtomasti lisää.” Muotiteollisuus pyrkiikin juuri siihen, että tarve itseilmaisuun ei koskaan tyydyty, jotta vaatteita ostettaisiin aina lisää.

Route Couture -ryhmä pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon kierrätettyjä vaatteita – ja mikä olisikaan ekologisempi materiaali kuin eläinten raadot.

Siinä missä Route Couture asettuu sivuun massamuodista ja ravistelee ihmisiä hereille pohtimaan valintojaan ja vauhtiaan, Tärähtäneet ämmät myöntävät heti kättelyssä olevansa kulttuurinsa vankeja itsekin. Haikala kiroaa haastattelussa korkokenkien epämukavuutta ja kertoo, miten taiteilijat kuuntelevat autossaan kaupallisten radioasemien hittimusiikkia laajentaakseen mieltään.

Haikalan ja Metterin mielestä ihmiset käpertyvät liikaa omiin alakulttuureihinsa ja makunsa mukaisiin valintoihin.

“Mitä menetettävää meillä on? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos kuuntelee Energyä?” Haikala kysyy hymyillen.

“Meidän tehtävämme on ihmiskuvan laajentaminen. Yritämme antaa vaihtoehtoja sille, mitä ihminen voi ja saa olla”, Metteri tiivistää.